dangle

Englanti

Substantiivi

dangle (monikko dangles)

1. kaksoisagenttina toimiva vakooja (myös liiketoiminnassa)
2. (urheilu, slangia) jääkiekossa ja haavipallossa harhautus
3. riippuva koriste

Verbi

Taivutus
ind. prees. y. 3. p.	dangles
part. prees.	dangling
imp. & part. perf.	dangled

dangle

1. heilua, keikkua
2. (urheilu, slangia) tehdä jääkiekossa tai haavipallossa harhautus, harhauttaa
3. heilutella, keinutella
4. (vanhahtava) seurailla, notkua mukana