elementti

Suomi

Substantiivi

elementti (5-C)

1. perusosa
2. (matematiikka) alkio
3. rakennuselementti, betonielementti

   Nykyaikaisessa rakentamisessa kokonaisuudet kootaan elementeistä.

4. jokin antiikin Kreikan filosofian neljästä alkuaineesta, vesi, tuli, ilma ja maa
5. (kuvaannollisesti) luonnonvoima, sää

   olla elementtien armoilla

6. (vanhahtava) galvaaninen pari, virranlähde

   Eri elementeistä mainittakoon Danieliin elementti, jossa kuparitanko on kyllästetyssä kuparisulfaattiliuoksessa ja sinkkitanko laimennetussa rikkihapossa, välillä huokoinen seinä, Bunsenin elementti, jossa on sinkki rikkihapossa ja hiili typpihapossa, kromihappoelementti. (Pieni tietosanakirja)

7. luontainen olotila

   olla omassa elementissään kuin kala vedessä

   Poika-hurtat kaduilla näkyiwät silloin olewan juuri elementissään, harjottamassa ilkeyttä rauhallisille kulkijoille. (Oulun Wiikko-Sanomia 6.2.1869)

Ääntäminen

• IPA: /ˈeleˌment̪ːi/
• tavutus: e‧le‧ment‧ti

Etymologia

• Svetisismi sanasta element

Käännökset

1. perusosa

Ks. perusosa

2. matematiikka

Ks. alkio

3. rakentaminen

Ks. rakennuselementti

Liittyvät sanat

• alkio
• alkuaine
• moduuli

Yhdyssanat

betonielementti, elementtihuone, elementtipilari, elementtirakenntaminen, elementtirakentaminen, elementtitalo, elementtitehdas, elementtivalu, huone-elementti, julkisivuelementti, kaiutinelementti, kuivaelementti, kylpyhuone-elementti, lämmityselementti, peruselementti, pienelementti, porraselementti, puuelementti, rakennuselementti, seinäelementti, suurelementti, sähköelementti, teräsbetonielementti, tiilielementti, tilaelementti, valoelementti

Aiheesta muualla

• elementti Kielitoimiston sanakirjassa