esinahka
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
esinahka
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈesiˌnɑhkɑ/
- tavutus: e‧si‧nah‧ka
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | esinahka | esinahat |
genetiivi | esinahan | esinahkojen (esinahkain) |
partitiivi | esinahkaa | esinahkoja |
akkusatiivi | esinahka; esinahan |
esinahat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | esinahassa | esinahoissa |
elatiivi | esinahasta | esinahoista |
illatiivi | esinahkaan | esinahkoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | esinahalla | esinahoilla |
ablatiivi | esinahalta | esinahoilta |
allatiivi | esinahalle | esinahoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | esinahkana | esinahkoina |
translatiivi | esinahaksi | esinahoiksi |
abessiivi | esinahatta | esinahoitta |
instruktiivi | – | esinahoin |
komitatiivi | – | esinahkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | esinaha- | |
vahva vartalo | esinahka- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
yhdyssana sanoista esi- ja nahka
Käännökset muokkaa
1. ihopoimu, joka suojaa terskaa; osa siitintä
|
Liittyvät sanat muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- esinahka Kielitoimiston sanakirjassa