fysiikka

Suomi muokkaa

Katso artikkeli Fysiikka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

fysiikka (14-A)

yleisiä luonnonilmiöitä käsittelevä tiede; luonnonopin osa, joka tutkii elottoman luonnon sitä osaa, joka ei ole kemiaa tai ei kuulu johonkin muuhun erityiseen tieteen alaan
edellistä käsittelevä oppiaine koulussa ja yliopistossa
(fysiologia, kuvaannollisesti) ihmisen fyysinen olemus: ruumiillinen kunto, ruumiinrakenne
Nyt minulta petti fysiikka!

latinan sanasta physicus (’luonnonfilosofiaan liittyvä’; ’fysiikkaan liittyvä’) < (muinaiskreikan sanasta φυσικός (phusikós, ’fysikaalinen’, ’luonnollinen’) < sanasta φύσις (phúsis, ’luonto’, ’olemus’; ’muoto’, ’hahmo’) < ((sanasta φύω (phúō, ’kasvaa’) < indoeurooppalaisen kantakielen sanasta *bʰuH- (’ilmaantua’, ’tulla esiin’)) ja substantiivijohtimesta -σις (-sis)) ja (adjektiivijohtimesta -ικός (-ikós‎) < indoeurooppalaisen kantakielen johtimesta *-kos tai *-ḱos))

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	fysiikka	fysiikat
genetiivi	fysiikan	fysiikoiden fysiikoitten fysiikkojen (fysiikkain)
partitiivi	fysiikkaa	fysiikoita fysiikkoja
akkusatiivi	fysiikka; fysiikan	fysiikat
sisäpaikallissijat
inessiivi	fysiikassa	fysiikoissa
elatiivi	fysiikasta	fysiikoista
illatiivi	fysiikkaan	fysiikkoihin fysiikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	fysiikalla	fysiikoilla
ablatiivi	fysiikalta	fysiikoilta
allatiivi	fysiikalle	fysiikoille
muut sijamuodot
essiivi	fysiikkana	fysiikkoina fysiikoina
translatiivi	fysiikaksi	fysiikoiksi
abessiivi	fysiikatta	fysiikoitta
instruktiivi	–	fysiikoin
komitatiivi	–	fysiikoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	fysiika-
vahva vartalo	fysiikka-
konsonantti- vartalo	-

1. ja 2. tiede ja siihen liittyvä oppiaine

3. ruumiillinen kunto