Substantiivi

muokkaa

glossa (10)

  1. tekstin marginaaliin tehty lisäys, reunahuomautus
    Keskiajan oppineiden huomattavimmat kirjalliset tuotokset olivat moniosaisia ja systemaattisia yleisesityksiä eli kommentaareja, summia ja glossia kunkin tieteenalan sandardisoituhin oppikirjoihin.[1]

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi glossa glossat
genetiivi glossan glossien
(glossain)
partitiivi glossaa glossia
akkusatiivi glossa;
glossan
glossat
sisäpaikallissijat
inessiivi glossassa glossissa
elatiivi glossasta glossista
illatiivi glossaan glossiin
ulkopaikallissijat
adessiivi glossalla glossilla
ablatiivi glossalta glossilta
allatiivi glossalle glossille
muut sijamuodot
essiivi glossana glossina
translatiivi glossaksi glossiksi
abessiivi glossatta glossitta
instruktiivi glossin
komitatiivi glossine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo glossa-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

glossa f. (monikko glosse [luo])

  1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Etymologia

muokkaa

latinan sanasta glossa ’reunahuomautus, sivuhuomautus’

glossa

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä glossare
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä glossare

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
nominatiivi glossa glossae
akkusatiivi glossam glossās
genetiivi glossae glossārum
datiivi glossae glossīs
ablatiivi glossā glossīs

glossa f. (1)

  1. (tekstissä) reunahuomautus, sivuhuomautus

Liittyvät sanat

muokkaa
Tästä johtuvat sanat tytärkielissä
muokkaa
Lainat muissa kielissä
muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Mäkinen, Virpi. Keskiajan aatehistoria. Näkökulmia tieteen, talouden ja yhteiskuntateorioiden kehitykseen 1100–1300-luvuilla. Atena. Jyväskylä. 2003. ISBN 951-796-310-6: s. 58