häikkä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (puhekieltä) häiriö, vika
- Jotain häikkää siinä on.
- (puhekieltä, kuvaannollisesti) (sosiaalinen) kitka tai hankaus
- No, siellähän tuppasi olemaan häikkää vähän kaikkien kanssa, mutta siitäkin selvittiin.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈhæi̯kːæ/
- tavutus: häik‧kä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häikkä | häikät |
| genetiivi | häikän | häikkien (häikkäin) |
| partitiivi | häikkää | häikkiä |
| akkusatiivi | häikkä; häikän |
häikät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häikässä | häikissä |
| elatiivi | häikästä | häikistä |
| illatiivi | häikkään | häikkiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häikällä | häikillä |
| ablatiivi | häikältä | häikiltä |
| allatiivi | häikälle | häikille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häikkänä | häikkinä |
| translatiivi | häikäksi | häikiksi |
| abessiivi | häikättä | häikittä |
| instruktiivi | – | häikin |
| komitatiivi | – | häikkine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | häikä- | |
| vahva vartalo | häikkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |