häiskä
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahäiskä (10)
- (arkikielinen) tyyppi, kaveri, epämääräinen henkilö, jätkä, gimma, kaiffari, hemmo
- Kumma häiskä
- Kuka toi häiskä on?
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhæi̯skæ/
- tavutus: häis‧kä
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | häiskä | häiskät |
| genetiivi | häiskän | häiskien (häiskäin) |
| partitiivi | häiskää | häiskiä |
| akkusatiivi | häiskä; häiskän |
häiskät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | häiskässä | häiskissä |
| elatiivi | häiskästä | häiskistä |
| illatiivi | häiskään | häiskiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | häiskällä | häiskillä |
| ablatiivi | häiskältä | häiskiltä |
| allatiivi | häiskälle | häiskille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | häiskänä | häiskinä |
| translatiivi | häiskäksi | häiskiksi |
| abessiivi | häiskättä | häiskittä |
| instruktiivi | – | häiskin |
| komitatiivi | – | häiskine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | häiskä- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |