Katso myös: Härmä, harma
Wikipedia
Katso artikkeli Härmä Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

härmä (10)

  1. härmäsienten aiheuttama kasvitauti
  2. (ilmatiede) jääkidekerros, joka syntyy veden tai kastepisaroiden härmistyessä kylmässä ja kosteassa ilmassa sen kanssa kosketuksissa oleville pinnoille

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈhærmæ/
  • tavutus: här‧mä

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi härmä härmät
genetiivi härmän härmien
(härmäin)
partitiivi härmää härmiä
akkusatiivi härmä;
härmän
härmät
sisäpaikallissijat
inessiivi härmässä härmissä
elatiivi härmästä härmistä
illatiivi härmään härmiin
ulkopaikallissijat
adessiivi härmällä härmillä
ablatiivi härmältä härmiltä
allatiivi härmälle härmille
muut sijamuodot
essiivi härmänä härminä
translatiivi härmäksi härmiksi
abessiivi härmättä härmittä
instruktiivi härmin
komitatiivi härmine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo härmä-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

balttilainen laina[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Sanueen sanat
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kalkkihärmä

Aiheesta muualla

muokkaa
  • härmä Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • härmä Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa
  • härmä Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.