härmä
Katso myös: Härmä, harma |
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaahärmä (10)
- härmäsienten aiheuttama kasvitauti
- (ilmatiede) jääkidekerros, joka syntyy veden tai kastepisaroiden härmistyessä kylmässä ja kosteassa ilmassa sen kanssa kosketuksissa oleville pinnoille
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈhærmæ/
- tavutus: här‧mä
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | härmä | härmät |
genetiivi | härmän | härmien (härmäin) |
partitiivi | härmää | härmiä |
akkusatiivi | härmä; härmän |
härmät |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | härmässä | härmissä |
elatiivi | härmästä | härmistä |
illatiivi | härmään | härmiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | härmällä | härmillä |
ablatiivi | härmältä | härmiltä |
allatiivi | härmälle | härmille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | härmänä | härminä |
translatiivi | härmäksi | härmiksi |
abessiivi | härmättä | härmittä |
instruktiivi | – | härmin |
komitatiivi | – | härmine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | härmä- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia
muokkaabalttilainen laina[1]
Käännökset
muokkaa1. kasvitauti
|
Liittyvät sanat
muokkaaSanueen sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 353. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.