Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

huoruus (40)

  1. se, että työskentelee huorana
  2. (vanhahtava) se, että pettää seksuaalisesti puolisoaan
  3. (oikeustiede, historia) aviorikos
    kaksinkertainen huoruus

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈhuo̯ruːs/
  • tavutus: huo‧ruus

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi huoruus huoruudet
genetiivi huoruuden huoruuksien
partitiivi huoruutta huoruuksia
akkusatiivi huoruus;
huoruuden
huoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi huoruudessa huoruuksissa
elatiivi huoruudesta huoruuksista
illatiivi huoruuteen huoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi huoruudella huoruuksilla
ablatiivi huoruudelta huoruuksilta
allatiivi huoruudelle huoruuksille
muut sijamuodot
essiivi huoruutena huoruuksina
translatiivi huoruudeksi huoruuksiksi
abessiivi huoruudetta huoruuksitta
instruktiivi huoruuksin
komitatiivi huoruuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo huoruude-
vahva vartalo huoruute-
konsonantti-
vartalo
huoruut-

Etymologia muokkaa

  • sanan huora vartalosta huor- ja suffiksista -uus

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • huoruus Kielitoimiston sanakirjassa