huoruus

Suomi

Substantiivi

huoruus (40)

se, että työskentelee huorana
(vanhahtava) se, että pettää seksuaalisesti puolisoaan
(oikeustiede, historia) aviorikos
kaksinkertainen huoruus

Ääntäminen

IPA: /ˈhuo̯ruːs/
tavutus: huo‧ruus

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	huoruus	huoruudet
genetiivi	huoruuden	huoruuksien
partitiivi	huoruutta	huoruuksia
akkusatiivi	huoruus; huoruuden	huoruudet
sisäpaikallissijat
inessiivi	huoruudessa	huoruuksissa
elatiivi	huoruudesta	huoruuksista
illatiivi	huoruuteen	huoruuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi	huoruudella	huoruuksilla
ablatiivi	huoruudelta	huoruuksilta
allatiivi	huoruudelle	huoruuksille
muut sijamuodot
essiivi	huoruutena	huoruuksina
translatiivi	huoruudeksi	huoruuksiksi
abessiivi	huoruudetta	huoruuksitta
instruktiivi	–	huoruuksin
komitatiivi	–	huoruuksine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	huoruude-
vahva vartalo	huoruute-
konsonantti- vartalo	huoruut-

Etymologia

sanan huora vartalosta huor- ja suffiksista -uus

Käännökset

1. se, että on huora

Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne.
Huomaa, että voit lisätä vieraskielisiä käännöksiä vain suomenkielisille sanoille.
Etsi käännöksiä: tänne viittaavat sivut, englanninkielinen Wikisanakirja.

Liittyvät sanat

huorintekijä

Synonyymit

(aviorikos) huorinteko

Aiheesta muualla

huoruus Kielitoimiston sanakirjassa