huvittava
SuomiMuokkaa
AdjektiiviMuokkaa
huvittava (10) (komparatiivi huvittavampi, superlatiivi huvittavin) (taivutus [luo])
- hauska, hupia eli huvia tuottava
- Pelle oli lasten mielestä huvittava ja riemua piisasi.
- Joskus yksinkertaisetkin lelut voivat olla huvittavia, koiralle pallo tuo hupia pitkäksi aikaa.
- naurettava
- Hänen vakavaksi tarkoitettu ehdotuksensa oli niin huvittava, että sitä nauretaan vieläkin takanapäin.
- Lapsille letit sopivat, mutta mummoilla ne näyttävät aika huvittavilta.
- (vanhahtava) mukava, miellyttävä
ÄäntäminenMuokkaa
- IPA: /ˈhuʋit̪ˌt̪ɑʋɑ/
- tavutus: hu‧vit‧ta‧va
KäännöksetMuokkaa
1. hauska, hupia t. huvia tuottava
|
|
Liittyvät sanatMuokkaa
JohdoksetMuokkaa
- substantiivit: huvittavuus
Aiheesta muuallaMuokkaa
- huvittava Kielitoimiston sanakirjassa
VerbiMuokkaa
huvittava
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä huvittaa
Taivutus
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | huvittava | huvittavat |
genetiivi | huvittavan | huvittavien (huvittavain) |
partitiivi | huvittavaa | huvittavia |
akkusatiivi | huvittava; huvittavan | huvittavat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | huvittavassa | huvittavissa |
elatiivi | huvittavasta | huvittavista |
illatiivi | huvittavaan | huvittaviin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | huvittavalla | huvittavilla |
ablatiivi | huvittavalta | huvittavilta |
allatiivi | huvittavalle | huvittaville |
muut sijamuodot | ||
essiivi | huvittavana | huvittavina |
translatiivi | huvittavaksi | huvittaviksi |
abessiivi | huvittavatta | huvittavitta |
instruktiivi | – | huvittavin |
komitatiivi | – | huvittavine |