Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Iiris


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

iiris (39)[1]

  1. silmässä värillisenä, yleensä sinisenä, ruskeana tai harmaana, näkyvä rengas mustuaisen ympärillä
  2. optinen laite, joka rajoittaa sisään tulevan valon määrää, himmennin
  3. keltakurjenmiekka tai joku muu Iris-sukuun kuuluva kukkiva kasvi

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈiːris/
  • tavutus: ii‧ris

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi iiris iirikset
genetiivi iiriksen iiristen
iiriksien
partitiivi iiristä iiriksiä
akkusatiivi iiris;
iiriksen
iirikset
sisäpaikallissijat
inessiivi iiriksessä iiriksissä
elatiivi iiriksestä iiriksistä
illatiivi iirikseen iiriksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi iiriksellä iiriksillä
ablatiivi iirikseltä iiriksiltä
allatiivi iirikselle iiriksille
muut sijamuodot
essiivi iiriksenä iiriksinä
translatiivi iirikseksi iiriksiksi
abessiivi iiriksettä iiriksittä
instruktiivi iiriksin
komitatiivi iiriksine-
+ omistusliite

EtymologiaMuokkaa

  • latinan sanasta iris ’silmän iiris, sateenkaari’, → muinaiskreikan sanasta ίρις (íris) ’lilja, silmän iiris’, alkujaan jumalten lähetti sateenkaaren hahmossa. (OED)
  • suomenkielisissä teksteissä sana esiintyy 1800-luvulla vain jumalattaren erisnimenä ja silmän värikalvosta käytettiin nimitystä sateenkaarikalvo. Suomalaistettu iiris tuli käyttöön 1900-luvun alussa ja silloinkin ensin lyhytvokaalisessa asussa iris. Kasvisuvun nimen Iris otti käyttöön Carl von Linné (1707–1778), koska kasvit kukkivat sateenkaaren väreissä.(Häkkinen 2004)

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

SynonyymitMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • iiris Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 39