iivana
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (halventava) venäläinen
- Iivanat täältä ei löydä kottiin, kaikki ne mätänee Karjalan mottiin. (Silmien välliin, 1942, san. Reino Palmroth)
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈiːʋɑnɑ/
- tavutus: ii‧va‧na
Taivutus muokkaa
Taivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | iivana | iivanat |
genetiivi | iivanan | iivanoiden iivanoitten (iivanain) |
partitiivi | iivanaa | iivanoita |
akkusatiivi | iivana; iivanan |
iivanat |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | iivanassa | iivanoissa |
elatiivi | iivanasta | iivanoista |
illatiivi | iivanaan | iivanoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | iivanalla | iivanoilla |
ablatiivi | iivanalta | iivanoilta |
allatiivi | iivanalle | iivanoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | iivanana | iivanoina |
translatiivi | iivanaksi | iivanoiksi |
abessiivi | iivanatta | iivanoitta |
instruktiivi | – | iivanoin |
komitatiivi | – | iivanoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | iivana- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
- |
Etymologia muokkaa
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
Aiheesta muualla muokkaa
- iivana Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 12