Katso myös: Vanja, vänja

Substantiivi

muokkaa

vanja (9)[1]

  1. (halventava) venäläinen
    Uraliin, taakse sen, juoksee vanjat / kuuluu vinha läiske tossujen. -- Uraliin, 1942

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈʋɑnjɑ/
  • tavutus: van‧ja

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi vanja vanjat
genetiivi vanjan vanjojen
(vanjain)
partitiivi vanjaa vanjoja
akkusatiivi vanja;
vanjan
vanjat
sisäpaikallissijat
inessiivi vanjassa vanjoissa
elatiivi vanjasta vanjoista
illatiivi vanjaan vanjoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi vanjalla vanjoilla
ablatiivi vanjalta vanjoilta
allatiivi vanjalle vanjoille
muut sijamuodot
essiivi vanjana vanjoina
translatiivi vanjaksi vanjoiksi
abessiivi vanjatta vanjoitta
instruktiivi vanjoin
komitatiivi vanjoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo vanja-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • nimestä Vanja (Ваня), joka on nimen Ivan (Иван) hellittelymuoto

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • vanja Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9