Substantiivi

muokkaa

juopa (9-E)

  1. juova
  2. (hyvin vanhahtava) rajalinja
  3. (hyvin vanhahtava) kuilu, rotko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjuo̯pɑ/
  • tavutus: juo‧pa

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi juopa juovat
genetiivi juovan juopien
(juopain)
partitiivi juopaa juopia
akkusatiivi juopa;
juovan
juovat
sisäpaikallissijat
inessiivi juovassa juovissa
elatiivi juovasta juovista
illatiivi juopaan juopiin
ulkopaikallissijat
adessiivi juovalla juovilla
ablatiivi juovalta juovilta
allatiivi juovalle juoville
muut sijamuodot
essiivi juopana juopina
translatiivi juovaksi juoviksi
abessiivi juovatta juovitta
instruktiivi juovin
komitatiivi juopine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo juova-
vahva vartalo juopa-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • juopa Kielitoimiston sanakirjassa
  1. (vanhahtava, nykykielessä murteellinen) aktiivin partisiipin preesens verbistä juoda
  2. (vanhentunut) aktiivin partisiipin futuuri verbistä juoda

Liittyvät sanat

muokkaa
Rinnakkaismuodot
muokkaa