Substantiivi

muokkaa

jupakka (14-A)

  1. riita, erimielisyys, kina
    Asiasta kehkeytyi kansainvälinen jupakka.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈjupɑkːɑ/
  • tavutus: ju‧pak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi jupakka jupakat
genetiivi jupakan jupakoiden
jupakoitten
jupakkojen
(jupakkain)
partitiivi jupakkaa jupakoita
jupakkoja
akkusatiivi jupakka;
jupakan
jupakat
sisäpaikallissijat
inessiivi jupakassa jupakoissa
elatiivi jupakasta jupakoista
illatiivi jupakkaan jupakkoihin
jupakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi jupakalla jupakoilla
ablatiivi jupakalta jupakoilta
allatiivi jupakalle jupakoille
muut sijamuodot
essiivi jupakkana jupakkoina
jupakoina
translatiivi jupakaksi jupakoiksi
abessiivi jupakatta jupakoitta
instruktiivi jupakoin
komitatiivi jupakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo jupaka-
vahva vartalo jupakka-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • jupakka Kielitoimiston sanakirjassa