kännykkä
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (arkikieltä) pienikokoinen matkapuhelinlaite
- puhua kännykkään
- surffata kännykällä
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkænːykːæ/
- tavutus: kän‧nyk‧kä
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kännykkä | kännykät |
| genetiivi | kännykän | kännyköiden kännyköitten kännykköjen (kännykkäin) |
| partitiivi | kännykkää | kännyköitä kännykköjä |
| akkusatiivi | kännykkä; kännykän |
kännykät |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kännykässä | kännyköissä |
| elatiivi | kännykästä | kännyköistä |
| illatiivi | kännykkään | kännykköihin kännyköihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kännykällä | kännyköillä |
| ablatiivi | kännykältä | kännyköiltä |
| allatiivi | kännykälle | kännyköille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kännykkänä | kännykköinä kännyköinä |
| translatiivi | kännykäksi | kännyköiksi |
| abessiivi | kännykättä | kännyköittä |
| instruktiivi | – | kännyköin |
| komitatiivi | – | kännyköine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kännykä- | |
| vahva vartalo | kännykkä- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
- sanasta känny, joka on hellittelymuoto sanasta käsi tai kämmen. Vrt. kämmykkä.
- ”Kännykkä” oli Nokia Matkapuhelimet Oy:n rekisteröity tavaramerkki, jonka yhtiö menetti sanan muuttuessa osaksi yleiskieltä. Sana keksittiin vuonna 1977 ja rekisteröitiin vuonna 1988.
Käännökset muokkaa
1. lyhyt nimitys matkapuhelimelle
|
Liittyvät sanat muokkaa
Synonyymit muokkaa
- (asiatyyliä) matkapuhelin