kännykkä

Suomi

kännykkä (14-A)

(arkikieltä) pienikokoinen matkapuhelinlaite
puhua kännykkään

surffata kännykällä

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	kännykkä	kännykät
genetiivi	kännykän	kännyköiden kännyköitten kännykköjen (kännykkäin)
partitiivi	kännykkää	kännyköitä kännykköjä
akkusatiivi	kännykkä; kännykän	kännykät
sisäpaikallissijat
inessiivi	kännykässä	kännyköissä
elatiivi	kännykästä	kännyköistä
illatiivi	kännykkään	kännykköihin kännyköihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	kännykällä	kännyköillä
ablatiivi	kännykältä	kännyköiltä
allatiivi	kännykälle	kännyköille
muut sijamuodot
essiivi	kännykkänä	kännykköinä kännyköinä
translatiivi	kännykäksi	kännyköiksi
abessiivi	kännykättä	kännyköittä
instruktiivi	–	kännyköin
komitatiivi	–	kännyköine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	kännykä-
vahva vartalo	kännykkä-
konsonantti- vartalo	-

sanasta känny, joka on hellittelymuoto sanasta käsi tai kämmen. Vrt. kämmykkä.
”Kännykkä” oli Nokia Matkapuhelimet Oy:n rekisteröity tavaramerkki, jonka yhtiö menetti sanan muuttuessa osaksi yleiskieltä. Sana keksittiin vuonna 1977 ja rekisteröitiin vuonna 1988.

1. lyhyt nimitys matkapuhelimelle

englanti: (brittienglantia) mobile, (amerikanenglantia) cellular, cell phone, (Malesia) handphone
espanja: móvil m.
esperanto: poŝtelefono
puola: komórka f.
ranska: portable m., (Kanada) cellulaire m., cell m.
ruotsi: mobil yl.

kännykkä Kielitoimiston sanakirjassa
Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Kännykkä. Kotimaisten kielten keskus