Wikipedia
Katso artikkeli Matkapuhelin Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Matka­puhelin

Substantiivi

muokkaa

matkapuhelin (33)

  1. mukana kannettava, langaton, akkutoiminen puhelin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑt̪kɑˌpuhelin/
  • tavutus: mat‧ka‧pu‧he‧lin

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi matkapuhelin matkapuhelimet
genetiivi matkapuhelimen matkapuhelimien
matkapuhelinten
partitiivi matkapuhelinta matkapuhelimia
akkusatiivi matkapuhelin;
matkapuhelimen
matkapuhelimet
sisäpaikallissijat
inessiivi matkapuhelimessa matkapuhelimissa
elatiivi matkapuhelimesta matkapuhelimista
illatiivi matkapuhelimeen matkapuhelimiin
ulkopaikallissijat
adessiivi matkapuhelimella matkapuhelimilla
ablatiivi matkapuhelimelta matkapuhelimilta
allatiivi matkapuhelimelle matkapuhelimille
muut sijamuodot
essiivi matkapuhelimena
(matkapuhelinna)
matkapuhelimina
translatiivi matkapuhelimeksi matkapuhelimiksi
abessiivi matkapuhelimetta matkapuhelimitta
instruktiivi matkapuhelimin
komitatiivi matkapuhelimine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo matkapuhelime-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
matkapuhelin-

Etymologia

muokkaa

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa
Yläkäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa