kallio
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakallio (3)
- kallioperän näkyvä, ei maaperän peittämä osa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkɑlːio/
- tavutus: kal‧li‧o
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kallio | kalliot |
| genetiivi | kallion | kallioiden kallioitten |
| partitiivi | kalliota | kallioita |
| akkusatiivi | kallio; kallion |
kalliot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kalliossa | kallioissa |
| elatiivi | kalliosta | kallioista |
| illatiivi | kallioon | kallioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kalliolla | kallioilla |
| ablatiivi | kalliolta | kallioilta |
| allatiivi | kalliolle | kallioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kalliona | kallioina |
| translatiivi | kallioksi | kallioiksi |
| abessiivi | kalliotta | kallioitta |
| instruktiivi | – | kallioin |
| komitatiivi | – | kallioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kallio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavanha germaaninen laina[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kallioinen
Yhdyssanat
muokkaaavokallio, emäkallio, kallioimarre, kalliojyrkänne, kalliokasvi, kalliokasvillisuus, kalliokielo, kalliokiipeily, kalliokyyhky, kallioleikkaus, kalliolohkare, kalliolouhos, kallioluola, kallioluoto, kalliomaalaus, kalliomaasto, kallionhalkeama, kallionjärkäle, kallionkieleke, kallionkolo, kallionlaki, kallionlohkare, kallionrinne, kallionseinä, kallionseinämä, kalliopaasi, kalliopaljastuma, kallioperusta, kallioperä, kalliopiirros, kalliopinta, kalliopohja, kalliopyy, kallioranta, kalliosaari, kallioseinä, kallioseinämä, kalliosuoja, kiintokallio, peruskallio, pintakallio, rantakallio, silokallio
Aiheesta muualla
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.