kamari

Katso myös: Kamari, Kämäri

Suomi

Substantiivi

kamari (6)

1. pieni huone, erit. virkahuone
2. asuinhuone
3. parlamentin ylä- tai alahuone
4. (vanhahtava) viranomaisten nimissä

   poliisikamari, tullikamari, kauppakamari

5. (vanhahtava, puhekieltä) poliisiasema

   rosvot kiinni napataan / kamarille kuskataan (Fröbelin Palikat)

Ääntäminen

• IPA: /ˈkɑmɑri/
• tavutus: ka‧ma‧ri

Etymologia

• ruotsin sanasta kammare

Liittyvät sanat

• kaksikamarinen, yksikamarinen
• -kamarinen
• kammari
• sali
• tupa

Yhdyssanat

huutokauppakamari, kaksikamarijärjestelmä, kamarifilosofia, kamariherra, kamarijunkkari, kamarikuoro, kamarimusiikki, kamarimusiikkiyhtye, kamarimuusikko, kamarineiti, kamarineito, kamarineuvos, kamarinäytelmä, kamariooppera, kamarioppinut, kamariorkesteri, kamaripalvelija, kamarirouva, kamariteoria, kamariviisaus, kamariyhtye, kauppakamari, lastenkamari, makuukamari, morsiuskamari, mummonkammari nuorkauppakamari, peräkamari, pihakamari, poliisikamari, saunakamari, sänkykamari, tullikamari, ullakkokamari, vinttikamari, yksikamarijärjestelmä, yliskamari

Idiomit

• joutua kamarille joutua poliisilaitokselle, putkaan

Aiheesta muualla

• kamari Kielitoimiston sanakirjassa