Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

keho (1)

  1. elävä ihmisruumis

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkeho/
  • tavutus: ke‧ho

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi keho kehot
genetiivi kehon kehojen
partitiivi kehoa kehoja
akkusatiivi keho;
kehon
kehot
sisäpaikallissijat
inessiivi kehossa kehoissa
elatiivi kehosta kehoista
illatiivi kehoon kehoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi keholla kehoilla
ablatiivi keholta kehoilta
allatiivi keholle kehoille
muut sijamuodot
essiivi kehona kehoina
translatiivi kehoksi kehoiksi
abessiivi kehotta kehoitta
instruktiivi kehoin
komitatiivi kehoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo keho-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Lääketieteteen sanastolautakunta ja Kielitoimisto keksivät sanan, jotta elävälle ja kuolleelle (kalmo) ruumiille olisi erilliset sanat. Keho oli Lönnrotin sanakirjassa kehän synonyymi, ja virossa keha merkitsee elävää ruumista.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa
Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

kehonkieli, kehonkulttuuri, kehonraikaste, kehonrakentaja

Aiheesta muualla muokkaa

  • keho Kielitoimiston sanakirjassa
  • keho Tieteen termipankissa
  • Kysymyksiä ja vastauksia sanojen alkuperästä: Keho. Kotimaisten kielten keskus

Viitteet muokkaa

  1. Taru Kolehmainen: Ruumis, kalmo ja keho. Helsingin Sanomat, 3.7.2001. Artikkelin verkkoversio. (viitattu 9.5.2019)