kersantti
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- aliupseerin arvo armeijassa; sen haltija
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkersɑnt̪ːi/
- tavutus: ker‧sant‧ti
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kersantti | kersantit |
| genetiivi | kersantin | kersanttien (kersanttein) |
| partitiivi | kersanttia | kersantteja |
| akkusatiivi | kersantti; kersantin |
kersantit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kersantissa | kersanteissa |
| elatiivi | kersantista | kersanteista |
| illatiivi | kersanttiin | kersantteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kersantilla | kersanteilla |
| ablatiivi | kersantilta | kersanteilta |
| allatiivi | kersantille | kersanteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kersanttina | kersantteina |
| translatiivi | kersantiksi | kersanteiksi |
| abessiivi | kersantitta | kersanteitta |
| instruktiivi | – | kersantein |
| komitatiivi | – | kersantteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kersanti- | |
| vahva vartalo | kersantti- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta sergeant < ranskan sanasta sergent (’palvelija’ n. 1050, ’kersantti’ 1588) < latinan sanasta serviēns, partisiipin preesens verbistä serviō[2]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kersantti Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C
- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.