Substantiivi

muokkaa

kesakko (4-A)

  1. piste tai läikkä ihon pigmentissä, erityisesti kasvoilla ja käsivarsissa

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkesɑkːo/
  • tavutus: ke‧sak‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kesakko kesakot
genetiivi kesakon kesakoiden
kesakoitten
kesakkojen
partitiivi kesakkoa kesakkoja
kesakoita
akkusatiivi kesakko;
kesakon
kesakot
sisäpaikallissijat
inessiivi kesakossa kesakoissa
elatiivi kesakosta kesakoista
illatiivi kesakkoon kesakkoihin
kesakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kesakolla kesakoilla
ablatiivi kesakolta kesakoilta
allatiivi kesakolle kesakoille
muut sijamuodot
essiivi kesakkona kesakkoina
kesakoina
translatiivi kesakoksi kesakoiksi
abessiivi kesakotta kesakoitta
instruktiivi kesakoin
komitatiivi kesakkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kesako-
vahva vartalo kesakko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Synonyymit
muokkaa
Johdokset
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kesakko Kielitoimiston sanakirjassa