kesakko
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- piste tai läikkä ihon pigmentissä, erityisesti kasvoilla ja käsivarsissa
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkesɑkːo/
- tavutus: ke‧sak‧ko
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kesakko | kesakot |
genetiivi | kesakon | kesakoiden kesakoitten kesakkojen |
partitiivi | kesakkoa | kesakkoja kesakoita |
akkusatiivi | kesakko; kesakon |
kesakot |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kesakossa | kesakoissa |
elatiivi | kesakosta | kesakoista |
illatiivi | kesakkoon | kesakkoihin kesakoihin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kesakolla | kesakoilla |
ablatiivi | kesakolta | kesakoilta |
allatiivi | kesakolle | kesakoille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kesakkona | kesakkoina kesakoina |
translatiivi | kesakoksi | kesakoiksi |
abessiivi | kesakotta | kesakoitta |
instruktiivi | – | kesakoin |
komitatiivi | – | kesakkoine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | - | |
heikko vartalo | kesako- | |
vahva vartalo | kesakko- | |
konsonantti- vartalo |
- |
Käännökset
muokkaa1. piste tai läikkä ihon pigmentissä, erityisesti kasvoilla ja käsivarsissa
|
Liittyvät sanat
muokkaaSynonyymit
muokkaaJohdokset
muokkaa- adjektiivit: kesakkoinen
Aiheesta muualla
muokkaa- kesakko Kielitoimiston sanakirjassa