Wikipedia
Katso artikkeli Kiekko (matematiikka) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Suomi muokkaa

 
Kiekko [1]
 
Jääkiekko [3]
 
[5] Äänilevy
 
Kiekko [7]

Substantiivi muokkaa

kiekko (1-A)

  1. pyöreä levy tai muu ohut kappale
    Protoplanetaarinen kiekko pyörii samaan suuntaan kuin keskustähti.
    Yhdelle piikiekolle työstetään tyypillisesti satoja prosessoriytimiä.
  2. (arkikieltä) jääkiekko
    Mennään pelaamaan kiekkoa!
    Vaihtopelaajatkin hyppäsivät kiekkokaukaloon.
  3. jääkiekon peliväline
  4. kiekonheiton heittoväline
  5. (arkikieltä) äänilevy
  6. haulikkoammunnan maali
  7. (matematiikka) tasossa ympyrän rajoittama alue
  8. nuuskakiekko

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈkie̯kːo/
  • tavutus: kiek‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiekko kiekot
genetiivi kiekon kiekkojen
partitiivi kiekkoa kiekkoja
akkusatiivi kiekko;
kiekon
kiekot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiekossa kiekoissa
elatiivi kiekosta kiekoista
illatiivi kiekkoon kiekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiekolla kiekoilla
ablatiivi kiekolta kiekoilta
allatiivi kiekolle kiekoille
muut sijamuodot
essiivi kiekkona kiekkoina
translatiivi kiekoksi kiekoiksi
abessiivi kiekotta kiekoitta
instruktiivi kiekoin
komitatiivi kiekkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieko-
vahva vartalo kiekko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

Mahdollisesti samasta ’kehään’ tai ’kiertämiseen’ liittyvästä vartalosta kuin sanat kiehtoa ja kiehkura.[1]

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

diskus

Johdokset muokkaa
Yhdyssanat muokkaa

irtokiekko, jääkiekko, kiekkojoukkue, kiekkokaukalo, kiekkokilpailu, kiekkorinki, kiekkotulos, kiekonheitto, kiekonlyönti, kirjasinkiekko, liitokiekko, nuuskakiekko, paluukiekko, pysäköintikiekko, savikiekko, teräkiekko, valintakiekko, valintalevy

Aiheesta muualla muokkaa

  • kiekko Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.