Wikipedia
Katso artikkeli Kiekko (matematiikka) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

kiekko (1-A)

  1. pyöreä levy tai muu ohut kappale
    Protoplanetaarinen kiekko pyörii samaan suuntaan kuin keskustähti.
    Yhdelle piikiekolle työstetään tyypillisesti satoja prosessoriytimiä.
  2. (arkikieltä) jääkiekko
    Mennään pelaamaan kiekkoa!
    Vaihtopelaajatkin hyppäsivät kiekkokaukaloon.
  3. jääkiekon peliväline
  4. kiekonheiton heittoväline
  5. (arkikieltä) äänilevy
  6. haulikkoammunnan maali
  7. (matematiikka) tasossa ympyrän rajoittama alue
  8. nuuskakiekko

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈkie̯kːo/
  • tavutus: kiek‧ko

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiekko kiekot
genetiivi kiekon kiekkojen
partitiivi kiekkoa kiekkoja
akkusatiivi kiekko;
kiekon
kiekot
sisäpaikallissijat
inessiivi kiekossa kiekoissa
elatiivi kiekosta kiekoista
illatiivi kiekkoon kiekkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiekolla kiekoilla
ablatiivi kiekolta kiekoilta
allatiivi kiekolle kiekoille
muut sijamuodot
essiivi kiekkona kiekkoina
translatiivi kiekoksi kiekoiksi
abessiivi kiekotta kiekoitta
instruktiivi kiekoin
komitatiivi kiekkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kieko-
vahva vartalo kiekko-
konsonantti-
vartalo
-

EtymologiaMuokkaa

Mahdollisesti samasta ’kehään’ tai ’kiertämiseen’ liittyvästä vartalosta kuin sanat kiehtoa ja kiehkura.[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

jääkiekko, kiekkojoukkue, kiekkokaukalo, kiekkokilpailu, kiekkorinki, kiekkotulos, kiekonheitto, kiekonlyönti, kirjasinkiekko, liitokiekko, nuuskakiekko, paluukiekko, pysäköintikiekko, savikiekko, teräkiekko

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • kiekko Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kaisa Häkkinen: Nykysuomen etymologinen sanakirja. Helsinki: WSOY, 2004.