kiinnite
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- jonkin kiinnitettynä pitämiseen käytettävä aine
- (valokuvaus) valokuvan valmistusprosessissa käytettävä kemikaali, joka suojaa kuvaa vahingollisilta kemiallisilta muutoksilta, joita siihen muutoin ilman vaikutuksesta syntyisi
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈkiːnːit̪eˣ/
- tavutus: kiin‧ni‧te
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kiinnite | kiinnitteet |
| genetiivi | kiinnitteen | kiinnitteiden kiinnitteitten |
| partitiivi | kiinnitettä | kiinnitteitä |
| akkusatiivi | kiinnite; kiinnitteen |
kiinnitteet |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kiinnitteessä | kiinnitteissä |
| elatiivi | kiinnitteestä | kiinnitteistä |
| illatiivi | kiinnitteeseen | kiinnitteisiin kiinnitteihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kiinnitteellä | kiinnitteillä |
| ablatiivi | kiinnitteeltä | kiinnitteiltä |
| allatiivi | kiinnitteelle | kiinnitteille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kiinnitteenä | kiinnitteinä |
| translatiivi | kiinnitteeksi | kiinnitteiksi |
| abessiivi | kiinnitteettä | kiinnitteittä |
| instruktiivi | – | kiinnittein |
| komitatiivi | – | kiinnitteine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiinnittee- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kiinnitet- | |
Etymologia muokkaa
johdos sanasta kiinnittää (heikko vartalo kinnitä- + -e)
Käännökset muokkaa
2. kemikaali, joka suojaa kehitettävää valokuvaa vahingollisilta kemiallisilta muutoksilta
|