Substantiivi

muokkaa

kiinnite (48-C)

  1. jonkin kiinnitettynä pitämiseen käytettävä aine
  2. (valokuvaus) valokuvan valmistusprosessissa käytettävä kemikaali, joka suojaa kuvaa vahingollisilta kemiallisilta muutoksilta, joita siihen muutoin ilman vaikutuksesta syntyisi

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkiːnːit̪eˣ/
  • tavutus: kiin‧ni‧te

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kiinnite kiinnitteet
genetiivi kiinnitteen kiinnitteiden
kiinnitteitten
partitiivi kiinnitettä kiinnitteitä
akkusatiivi kiinnite;
kiinnitteen
kiinnitteet
sisäpaikallissijat
inessiivi kiinnitteessä kiinnitteissä
elatiivi kiinnitteestä kiinnitteistä
illatiivi kiinnitteeseen kiinnitteisiin
kiinnitteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kiinnitteellä kiinnitteillä
ablatiivi kiinnitteeltä kiinnitteiltä
allatiivi kiinnitteelle kiinnitteille
muut sijamuodot
essiivi kiinnitteenä kiinnitteinä
translatiivi kiinnitteeksi kiinnitteiksi
abessiivi kiinnitteettä kiinnitteittä
instruktiivi kiinnittein
komitatiivi kiinnitteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kiinnittee-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
kiinnitet-

Etymologia

muokkaa

sana kiinnittää + johdin -e

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa