Kaksi kiliä

Substantiivi

muokkaa

kili (5)[1]

  1. (eläintiede) alle kuuden kuukauden ikäinen vuohen vuona

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkili/
  • tavutus: ki‧li

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kili kilit
genetiivi kilin kilien
(kilein)
partitiivi kiliä kilejä
akkusatiivi kili;
kilin
kilit
sisäpaikallissijat
inessiivi kilissä kileissä
elatiivi kilistä kileistä
illatiivi kiliin kileihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kilillä kileillä
ablatiivi kililtä kileiltä
allatiivi kilille kileille
muut sijamuodot
essiivi kilinä kileinä
translatiivi kiliksi kileiksi
abessiivi kilittä kileittä
instruktiivi kilein
komitatiivi kileine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kili-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

kilikello, kilipukki

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kili Kielitoimiston sanakirjassa

Futuna

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (anatomia) iho

Ngad'a

muokkaa

kili

  1. kääntyä

kili

  1. kaivaa

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (anatomia) iho

Pukapuka

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (anatomia) iho

Tokelau

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (anatomia) iho

Toki pona

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (kasvitiede) hedelmä

Substantiivi

muokkaa

kili

  1. (anatomia) iho

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5