kirous
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakirous (39)
- (magia, uskonto) julki lausuttu toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin paha kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta, esimerkiksi henkilöä, paikkaa, eläintä tai esinettä; kyseinen toivomus, jonkun ylle langetettuna
- Muumion kirous lankesi arkeologien ylle.
- (magia, uskonto) edellisen toteuttaminen, kiroaminen
- (kuvaannollisesti) vitsaus
- kirosana
- kirosanan käyttäminen
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkirous/ tai /ˈkirou̯s/
- tavutus: ki‧ro‧us / ki‧rous
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kirous | kiroukset |
| genetiivi | kirouksen | kirousten kirouksien |
| partitiivi | kirousta | kirouksia |
| akkusatiivi | kirous; kirouksen |
kiroukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kirouksessa | kirouksissa |
| elatiivi | kirouksesta | kirouksista |
| illatiivi | kiroukseen | kirouksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kirouksella | kirouksilla |
| ablatiivi | kiroukselta | kirouksilta |
| allatiivi | kiroukselle | kirouksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kirouksena | kirouksina |
| translatiivi | kiroukseksi | kirouksiksi |
| abessiivi | kirouksetta | kirouksitta |
| instruktiivi | – | kirouksin |
| komitatiivi | – | kirouksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kiroukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
kirous- | |
Käännökset
muokkaa1. toivomus, jonka voimalla pyritään saamaan yliluonnollisella tavalla jokin paha kohtaamaan nimeltä mainittua kohdetta
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kirous Kielitoimiston sanakirjassa