kollehta
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa
|
Tämän sana-artikkelin tietojen paikkansapitävyys on kyseenalaistettu, ja artikkeli tarvitsee tarkistamista. Syy: Taivutustyyppi Artikkelin keskustelusivulla voi keskustella epäselvyyksistä. |
- (uskonto) eräiden kristillisten kirkkokuntien (katolisen, anglikaanisen ja luterilaisen)[1][2] käyttämä, jumalanpalveluksen alussa luettava yleinen rukous
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kollehta | kollehdat |
| genetiivi | kollehdan | kollehtien kollehdoiden kollehdoitten (kollehtojen) (kollehtain) |
| partitiivi | kollehtaa | kollehtia kollehdoita (kollehtoja) |
| akkusatiivi | kollehta; kollehdan |
kollehdat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kollehdassa | kollehdoissa kollehdissa |
| elatiivi | kollehdasta | kollehdoista kollehdista |
| illatiivi | kollehtaan | kollehdoihin kollehtiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kollehdalla | kollehdoilla kollehdilla |
| ablatiivi | kollehdalta | kollehdoilta kollehdilta |
| allatiivi | kollehdalle | kollehdoille kollehdille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kollehtana | kollehdoina kollehtina |
| translatiivi | kollehdaksi | kollehdoiksi kollehdiksi |
| abessiivi | kollehdatta | kollehdoitta kollehditta |
| instruktiivi | – | kollehdoin kollehdin |
| komitatiivi | – | kollehtine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | kollehda- | |
| vahva vartalo | kollehta- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaViitteet
muokkaa- ↑ C. Frederick Barbee, Paul F.M. Zahl, The Collects of Thomas Cranmer (Eerdmans 1999 ISBN 9780802838452), pp. ix-xi
- ↑ Adrian Fortescue, The Mass: A Study of the Roman Liturgy (Longmans, Green and Company 1912), pp. 251–252