Substantiivi

muokkaa

kompotti (5-C)[1]

  1. ruoan lisukkeena tai jälkiruokana käytetty hedelmistä valmistettu hilloke, jossa hedelmät ovat kokonaisina tai lohkoina

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkompot̪ːi/
  • tavutus: kom‧pot‧ti

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kompotti kompotit
genetiivi kompotin kompottien
(kompottein)
partitiivi kompottia kompotteja
akkusatiivi kompotti;
kompotin
kompotit
sisäpaikallissijat
inessiivi kompotissa kompoteissa
elatiivi kompotista kompoteista
illatiivi kompottiin kompotteihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kompotilla kompoteilla
ablatiivi kompotilta kompoteilta
allatiivi kompotille kompoteille
muut sijamuodot
essiivi kompottina kompotteina
translatiivi kompotiksi kompoteiksi
abessiivi kompotitta kompoteitta
instruktiivi kompotein
komitatiivi kompotteine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kompoti-
vahva vartalo kompotti-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5-C