Korppu [1]
 
”Korppu” [2]

Substantiivi

muokkaa

korppu (1-B)

Katso artikkeli Korppu Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. kuivattu vehnäleipä- tai pullaviipale, jonka päällä on usein sokeria
  2. (tietotekniikka, arkikieltä) 3½ tuuman levyke

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkorpːu/
  • tavutus: korp‧pu

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi korppu korput
genetiivi korpun korppujen
partitiivi korppua korppuja
akkusatiivi korppu;
korpun
korput
sisäpaikallissijat
inessiivi korpussa korpuissa
elatiivi korpusta korpuista
illatiivi korppuun korppuihin
ulkopaikallissijat
adessiivi korpulla korpuilla
ablatiivi korpulta korpuilta
allatiivi korpulle korpuille
muut sijamuodot
essiivi korppuna korppuina
translatiivi korpuksi korpuiksi
abessiivi korputta korpuitta
instruktiivi korpuin
komitatiivi korppuine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo korpu-
vahva vartalo korppu-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

grahamkorppu, hapankorppu, kanelikorppu, korppujauhe, korppujauho, laivakorppu, ruiskorppu, sokerikorppu, vehnäkorppu

Vieruskäsitteet
muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • korppu Kielitoimiston sanakirjassa
  • Artikkeli 274 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa