Katso myös: kūlõ

Substantiivi

muokkaa

kulo (1)[1]

  1. tulipalo luonnonvaraisella alueella; metsäpalo, maastopalo
  2. kuivunut heinikko

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkulo/
  • tavutus: ku‧lo

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kulo kulot
genetiivi kulon kulojen
partitiivi kuloa kuloja
akkusatiivi kulo;
kulon
kulot
sisäpaikallissijat
inessiivi kulossa kuloissa
elatiivi kulosta kuloista
illatiivi kuloon kuloihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kulolla kuloilla
ablatiivi kulolta kuloilta
allatiivi kulolle kuloille
muut sijamuodot
essiivi kulona kuloina
translatiivi kuloksi kuloiksi
abessiivi kulotta kuloitta
instruktiivi kuloin
komitatiivi kuloine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kulo-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

alakulo, kuloalue, kuloheinä, kulohyyppä, kulokerttuli, kulokirvinen, kulopyyjuoksija, kulorastas, kuloruoho, kulosammal, kulovahinko, kulovalkea

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kulo Kielitoimiston sanakirjassa
  • kulo Tieteen termipankissa

Esperanto

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

kulo

  1. hyttynen

Substantiivi

muokkaa

kulo

  1. pohja, perusta

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 1