Wikipedia
Katso artikkeli Kumina Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
 
Kumina (Carum carvi)

Substantiivi

muokkaa

kumina (12)

  1. koiranputkea muistuttava kaksivuotinen sarjakukkaiskasvi (Carum carvi), jota kasvaa luonnonkasvina lähes koko Suomessa ja on otettu viljelyskasviksi, jonka hedelmiä ja jossain määrin myös lehtiä käytetään mausteena
  2. (yleisesti) mikä tahansa kuminojen (Carum) suvun kasvi
  3. kuminanhedelmä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuminɑ/
  • tavutus: ku‧mi‧na

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kumina kuminat
genetiivi kuminan kuminoiden
kuminoitten
(kuminain)
partitiivi kuminaa kuminoita
akkusatiivi kumina;
kuminan
kuminat
sisäpaikallissijat
inessiivi kuminassa kuminoissa
elatiivi kuminasta kuminoista
illatiivi kuminaan kuminoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuminalla kuminoilla
ablatiivi kuminalta kuminoilta
allatiivi kuminalle kuminoille
muut sijamuodot
essiivi kuminana kuminoina
translatiivi kuminaksi kuminoiksi
abessiivi kuminatta kuminoitta
instruktiivi kuminoin
komitatiivi kuminoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo kumina-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Huomautukset

muokkaa

älä sekoita roomankuminaan, joka tunnetaan myös juustokuminana ja jeerana

Etymologia

muokkaa

ruotsin sanasta kummin < keskialasaksa < latinan cumīnum < muinaiskreikan κύμῑνον (kúmīnon) < seemiläisistä kielistä tai tuntematonta alkuperää[1]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Johdokset
muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

italiankumina, juustokumina, kuminaöljy, maustekumina, mustakumina, roomankumina, saksankumina,

  kuminanhedelmä

Substantiivi

muokkaa

kumina (12)

  1. kumea ääni
    Leipä on valmis kun pohjaan koputtaessa kuuluu ontto kumina.

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • kumina Kielitoimiston sanakirjassa
  • kumina Tieteen termipankissa

Substantiivi

muokkaa

kumina

  1. (taivutusmuoto) yksikön essiivimuoto sanasta kumi

Viitteet

muokkaa
  1. Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 73. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.