kuono

Suomi

Substantiivi

kuono (1)

1. koiran ja joidenkin muiden eläinten pitkänomainen pään osa, jonka kärjessä ovat nenän sieraimet ja sisällä suu
2. (arkikieltä, halventava) ihmisen kasvot, etenkin kasvoihin lyömisen yhteydessä

   vetää kuonoon, tintata kuonoon, saada kuonoonsa

Ääntäminen

• IPA: /ˈkuo̯no/
• tavutus: kuo‧no

Käännökset

1. pitkänomainen pään osa

englanti: snout, muzzle venäjä: морда f.

viro: koon

Liittyvät sanat

• turpa
• kärsä
• nenä
• kirsu

Yhdyssanat

• isokuonopallopää
• karvakuonosaukko
• kuonokoppa
• mutakuono
• sarvikuono

Aiheesta muualla

• kuono Kielitoimiston sanakirjassa