kurpitsa
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaakurpitsa (13)
- satokurpitsa, Cucurbita pepo, Pohjois-Amerikan eteläosista kotoisin oleva köynnöskasvi, yksivuotinen vihanneshedelmä, kurkun ja melonin sukulaiskasvi
- sen hedelmä, joka on kasvitieteellisesti marja
- (yleisesti) mikä tahansa kurpitsoiden (Cucurbita) suvun kasvi
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈkurpit̪sɑ/
- tavutus: kur‧pit‧sa
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | kurpitsa | kurpitsat |
| genetiivi | kurpitsan | kurpitsoiden kurpitsoitten kurpitsojen (kurpitsain) |
| partitiivi | kurpitsaa | kurpitsoita kurpitsoja |
| akkusatiivi | kurpitsa; kurpitsan |
kurpitsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | kurpitsassa | kurpitsoissa |
| elatiivi | kurpitsasta | kurpitsoista |
| illatiivi | kurpitsaan | kurpitsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | kurpitsalla | kurpitsoilla |
| ablatiivi | kurpitsalta | kurpitsoilta |
| allatiivi | kurpitsalle | kurpitsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | kurpitsana | kurpitsoina |
| translatiivi | kurpitsaksi | kurpitsoiksi |
| abessiivi | kurpitsatta | kurpitsoitta |
| instruktiivi | – | kurpitsoin |
| komitatiivi | – | kurpitsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | kurpitsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaavarhaisuusruotsin kurpits < latinan sanasta cucurbita ’kurkkukasvi yleisesti’, josta painoton alkutavu on jäänyt pois[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- kurpitsa Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kaisa Häkkinen & Terttu Lempiäinen: Aaloesta öljypuuhun. Suomen kielellä mainittuja kasveja Agricolan aikaan, s. 199. Helsinki: Teos, 2011. ISBN 978-951-851-358-5.