Katso myös: Kuusikko
 
Kuusikko [1.1]

Substantiivi

muokkaa

kuusikko (4-A)

  1. etupäässä kuusia kasvava metsäalue

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuːsikːo/
  • tavutus: kuu‧sik‧ko

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi kuusikko kuusikot
genetiivi kuusikon kuusikoiden
kuusikoitten
kuusikkojen
partitiivi kuusikkoa kuusikkoja
kuusikoita
akkusatiivi kuusikko;
kuusikon
kuusikot
sisäpaikallissijat
inessiivi kuusikossa kuusikoissa
elatiivi kuusikosta kuusikoista
illatiivi kuusikkoon kuusikkoihin
kuusikoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi kuusikolla kuusikoilla
ablatiivi kuusikolta kuusikoilta
allatiivi kuusikolle kuusikoille
muut sijamuodot
essiivi kuusikkona kuusikkoina
kuusikoina
translatiivi kuusikoksi kuusikoiksi
abessiivi kuusikotta kuusikoitta
instruktiivi kuusikoin
komitatiivi kuusikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo kuusiko-
vahva vartalo kuusikko-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

kuusi (’puu’) + -kko

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

istutuskuusikko

Aiheesta muualla

muokkaa

Substantiivi

muokkaa
 
Kuusikko [2.1]

kuusikko (4-A)

  1. joukko, jossa on kuusi jäsentä

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈkuːsikːo/
  • tavutus: kuu‧sik‧ko

Etymologia

muokkaa

kuusi (’6’) + -kko

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa