kykeneminen
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaakykeneminen
Taivutus
muokkaaTaivutus | ||
---|---|---|
sijamuoto | yksikkö | monikko |
kieliopilliset sijamuodot | ||
nominatiivi | kykeneminen | kykenemiset |
genetiivi | kykenemisen | kykenemisten kykenemisien |
partitiivi | kykenemistä | kykenemisiä |
akkusatiivi | kykeneminen; kykenemisen |
kykenemiset |
sisäpaikallissijat | ||
inessiivi | kykenemisessä | kykenemisissä |
elatiivi | kykenemisestä | kykenemisistä |
illatiivi | kykenemiseen | kykenemisiin |
ulkopaikallissijat | ||
adessiivi | kykenemisellä | kykenemisillä |
ablatiivi | kykenemiseltä | kykenemisiltä |
allatiivi | kykenemiselle | kykenemisille |
muut sijamuodot | ||
essiivi | kykenemisenä (kykenemisnä) |
kykenemisinä |
translatiivi | kykenemiseksi | kykenemisiksi |
abessiivi | kykenemisettä | kykenemisittä |
instruktiivi | – | kykenemisin |
komitatiivi | – | kykenemisine- + omistusliite |
vartalot | ||
vokaalivartalo | kykenemise- | |
heikko vartalo | - | |
vahva vartalo | - | |
konsonantti- vartalo |
kykenemis- |