lärvi
Suomi muokkaa
Substantiivi muokkaa
- (slangia) naama
- Pidä lärvis kiinni!
- (monikollinen, slangia) humala, känni
- Tänään aateltiin vetää lärvit.
Ääntäminen muokkaa
- IPA: /ˈlærʋi/
- tavutus: lär‧vi
Taivutus muokkaa
| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | lärvi | lärvit |
| genetiivi | lärvin | lärvien (lärvein) |
| partitiivi | lärviä | lärvejä |
| akkusatiivi | lärvi; lärvin |
lärvit |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | lärvissä | lärveissä |
| elatiivi | lärvistä | lärveistä |
| illatiivi | lärviin | lärveihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | lärvillä | lärveillä |
| ablatiivi | lärviltä | lärveiltä |
| allatiivi | lärville | lärveille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | lärvinä | lärveinä |
| translatiivi | lärviksi | lärveiksi |
| abessiivi | lärvittä | lärveittä |
| instruktiivi | – | lärvein |
| komitatiivi | – | lärveine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | lärvi- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia muokkaa
murteesta stadin slangiin lainattu sana[2]
Aiheesta muualla muokkaa
- lärvi Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet muokkaa
- ↑ Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 5
- ↑ Ville Eloranta & Jaakko Leino: Sanaiset kansiot — suomen kielen vaietut vaiheet, s. 26. Helsinki: Gaudeamus, 2017. 978-952-495-412-9.