SuomiMuokkaa

Katso artikkeli Lato Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

SubstantiiviMuokkaa

lato (1-F) (monikko ladot)

  1. rakennus, jossa säilytetään eläinten rehuksi tarkoitettuja heiniä
    Latoja on maaseudulla, peltojen läheisyydessä.

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑt̪o/
  • tavutus: la‧to

EtymologiaMuokkaa

vanha germaaninen laina[1]

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

heinälato, latomeri, latotanssit

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • lato Kielitoimiston sanakirjassa

ItaliaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lato m. (monikko lati)

  1. kylki

PuolaMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

lato n.

  1. kesä
  2. vuosi (laskettaessa vuosia)

ViitteetMuokkaa

  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 358. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.