Redirect arrow without text.svg
Katso myös: Latva


SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

latva (9)[1]

  1. kasvin, tavallisimmin puun ylin osa
  2. pitkänomaisen esineen tai muodostuman uloin tai äärimmäinen osa
  3. joen tai vesistön alkupää

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈlɑt̪ʋɑ/
  • tavutus: lat‧va

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi latva latvat
genetiivi latvan latvojen
(latvain)
partitiivi latvaa latvoja
akkusatiivi latva;
latvan
latvat
sisäpaikallissijat
inessiivi latvassa latvoissa
elatiivi latvasta latvoista
illatiivi latvaan latvoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi latvalla latvoilla
ablatiivi latvalta latvoilta
allatiivi latvalle latvoille
muut sijamuodot
essiivi latvana latvoina
translatiivi latvaksi latvoiksi
abessiivi latvatta latvoitta
instruktiivi latvoin
komitatiivi latvoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

JohdoksetMuokkaa
YhdyssanatMuokkaa

latva-artisokka, latvakasvain, latvalaho, latvamitta, latvamätä, latvaoksa, latvapermanentti, latvavesi, puunlatva, sädelatva, tulilatva

Aiheesta muuallaMuokkaa

  • latva Kielitoimiston sanakirjassa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 9