laukka

Suomi

Hevosen laukka [1]

Substantiivi

laukka (9-A) (monikko laukat)

1. joidenkin maanisäkkäiden, erityisesti hevoseläinten, tapa juosta

   Laukka on kolmitahtista ja siihen kuuluu liitovaihe, jossa kaikki jalat ovat yhtä aikaa ilmassa.

   Laukka voi olla myös nelitahtista, jolloin puhutaan nelistä.

2. (kasvitiede) varsinkin luonnonvaraisena kasvavista laukkojen (Allium) suvun sipuleista, joista osaa suositaan maustekasveina, käytettävä nimitys
3. suolavesi, jota käytettiin tuoremakkaroiden säilytykseen

Ääntäminen

• IPA: /ˈlɑu̯kːɑ/, [ˈlɑukːɑ]

• tavutus: lauk‧ka

Etymologia

Eläimen juoksutapaa merkitsevän sanan vartalon etymologia on tuntematon. Sanan ensiesiintymä suomen kirjakielessä löytyy niistä lisäyksistä, joita Henrik Gabriel Porthan kirjoitti 1770-luvulla käsin Daniel Jusleniuksen sanakirjaan Suomalaisen Sana-Lugun Coetus. Merkityksessä sipuli tai ruohosipuli sana laukka on vanha germaaninen laina. Merkityksen ensiesiintymä suomen kirjakielessä sisältyy herra Martin 1570-luvulla suomentamaan Kuningas Kristofferin maanlakiin. Yhdyssanassa kynsilaukka se esiintyy Agricolan Rucouskirjassa. Suolavesi-merkityksessä laukka sisältyy suomen kirjakieleen ensi kerran 1678 julkaistuun Henricus Florinuksen sanakirjaan Nomenclatura Rerum brevissima, Latino-Sveco-Finnonica.

Käännökset

1. ratsastus

englanti: gallop, canter espanja: galope ranska: galop m.

unkari: vágta venäjä: галоп

2. kasvitiede

ruotsi: lök

saksa: Lauch m.

Liittyvät sanat

• neli, nelistys, ravi
• laukko

Johdokset

• adjektiivit: laukallinen, laukaton
• adverbit: laukaten, laukattaa
• verbit: laukata, laukkoa

Yhdyssanat

hietalaukka, karhunlaukka, kiitolaukka, kynsilaukka, laukka-askel, laukkahyppy, laukkakilpailu, laukkaneilikka, laukkaratsastaja, laukkaurheilu, litulaukka, nurmilaukka, purjolaukka, ristilaukka, ruoholaukka, ruokalaukka

Aiheesta muualla

• laukka Kielitoimiston sanakirjassa