Wikipedia
Katso artikkeli Lunastus (teologia) Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

lunastus (39)

  1. esineen tai muun saannon haltuunotto
  2. toimituskirjoista perittävä maksu, sportteli
  3. (uskonto) vapautus synnin vallasta
  4. Määritelmä puuttuu.
    Automme eteen ajettiin kolmion takaa ja auto meni lunastukseen.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈlunɑst̪us/
  • tavutus: lu‧nas‧tus

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi lunastus lunastukset
genetiivi lunastuksen lunastusten
lunastuksien
partitiivi lunastusta lunastuksia
akkusatiivi lunastus;
lunastuksen
lunastukset
sisäpaikallissijat
inessiivi lunastuksessa lunastuksissa
elatiivi lunastuksesta lunastuksista
illatiivi lunastukseen lunastuksiin
ulkopaikallissijat
adessiivi lunastuksella lunastuksilla
ablatiivi lunastukselta lunastuksilta
allatiivi lunastukselle lunastuksille
muut sijamuodot
essiivi lunastuksena lunastuksina
translatiivi lunastukseksi lunastuksiksi
abessiivi lunastuksetta lunastuksitta
instruktiivi lunastuksin
komitatiivi lunastuksine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo lunastukse-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
lunastus-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lunastusmaksu, lunastusoikeus, lunastusoppi, lunastussumma, lunastustyö, pakkolunastus

Aiheesta muualla

muokkaa