SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

luostari (6)[1]

  1. ulkopuolisilta lähes suljettu rakennus tai rakennusryhmä, missä miespuoliset munkit tai naispuoliset nunnat elävät luostarisäännön alaisina

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈluo̯st̪ɑri/
  • tavutus: luos‧ta‧ri

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luostari luostarit
genetiivi luostarin luostarien
luostareiden
luostareitten
partitiivi luostaria luostareita
luostareja
akkusatiivi luostari;
luostarin
luostarit
sisäpaikallissijat
inessiivi luostarissa luostareissa
elatiivi luostarista luostareista
illatiivi luostariin luostareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luostarilla luostareilla
ablatiivi luostarilta luostareilta
allatiivi luostarille luostareille
muut sijamuodot
essiivi luostarina luostareina
translatiivi luostariksi luostareiksi
abessiivi luostaritta luostareitta
instruktiivi luostarein
komitatiivi luostareine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

YhdyssanatMuokkaa

benediktiiniluostari, birgittalaisluostari, dominikaaniluostari, jesuiittaluostari, karmeliittaluostari, kartusiaaniluostari, luostarielämä, luostarijärjestö, luostarikirkko, luostarikoulu, luostarilaitos, luostarilupaus, luostarirakennus, luostarisisar, luostarisääntö, luostariveli, luostariyhteisö, munkkiluostari, nunnaluostari

Aiheesta muuallaMuokkaa

ViitteetMuokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6