Luostari

Substantiivi

muokkaa

luostari (6)[1]

Katso artikkeli Luostari Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.
  1. ulkopuolisilta lähes suljettu rakennus tai rakennusryhmä, missä miespuoliset munkit tai naispuoliset nunnat elävät luostarisäännön alaisina

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈluo̯st̪ɑri/
  • tavutus: luos‧ta‧ri

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi luostari luostarit
genetiivi luostarin luostarien
luostareiden
luostareitten
partitiivi luostaria luostareita
luostareja
akkusatiivi luostari;
luostarin
luostarit
sisäpaikallissijat
inessiivi luostarissa luostareissa
elatiivi luostarista luostareista
illatiivi luostariin luostareihin
ulkopaikallissijat
adessiivi luostarilla luostareilla
ablatiivi luostarilta luostareilta
allatiivi luostarille luostareille
muut sijamuodot
essiivi luostarina luostareina
translatiivi luostariksi luostareiksi
abessiivi luostaritta luostareitta
instruktiivi luostarein
komitatiivi luostareine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo luostari-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

apottiluostari, benediktiiniluostari, birgittalaisluostari, dominikaaniluostari, jesuiittaluostari, karmeliittaluostari, kartusiaaniluostari, luostarielämä, luostarijärjestö, luostarikirkko, luostarikoulu, luostarilaitos, luostarilupaus, luostarirakennus, luostarisisar, luostarisääntö, luostariveli, luostariyhteisö, munkkiluostari, nunnaluostari

Aiheesta muualla

muokkaa

Viitteet

muokkaa
  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6