Katso myös: Majakka
Wikipedia
Katso artikkeli Majakka Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

Substantiivi

muokkaa

majakka (14-A)

  1. (merenkulku) merenkulun turvaksi tarkoitettu, paikannuskohteena toimiva tornimainen rakennus
    Majakka voi olla valaisematon tai valolaittein varustettu.
  2. (ilmailu) signaalillaan lentoliikennettä varoittava ja ohjaava laite, radiomajakka
  3. (arkikieltä) muuta liikennettä varoittavaa merkkivaloa antava hälytysajoneuvossa tavallisesti katolla sijaitseva valaisin

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑjɑkːɑ/
  • tavutus: ma‧jak‧ka

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi majakka majakat
genetiivi majakan majakoiden
majakoitten
majakkojen
(majakkain)
partitiivi majakkaa majakoita
majakkoja
akkusatiivi majakka;
majakan
majakat
sisäpaikallissijat
inessiivi majakassa majakoissa
elatiivi majakasta majakoista
illatiivi majakkaan majakkoihin
majakoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi majakalla majakoilla
ablatiivi majakalta majakoilta
allatiivi majakalle majakoille
muut sijamuodot
essiivi majakkana majakkoina
majakoina
translatiivi majakaksi majakoiksi
abessiivi majakatta majakoitta
instruktiivi majakoin
komitatiivi majakoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo majaka-
vahva vartalo majakka-
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa

venäjän sanasta мая́к (maják) ’majakka’.[1][2]

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

lentomajakka, loistomajakka, majakka-alus, majakkalaiva, majakkavalo, merimajakka, pohjamajakka, radiomajakka, tunnusmajakka, valomajakka

Aiheesta muualla

muokkaa
  • majakka Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 367. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.
  2. Suomen sanojen alkuperä. Etymologinen sanakirja L–P. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1995. ISBN 951 717-711-9, ISSN 0355-1768.