Katso myös: maní, máni

Substantiivi

muokkaa

mani (5)

  1. (puhekieltä) raha

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈmɑni/
  • tavutus: ma‧ni

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mani manit
genetiivi manin manien
(manein)
partitiivi mania maneja
akkusatiivi mani;
manin
manit
sisäpaikallissijat
inessiivi manissa maneissa
elatiivi manista maneista
illatiivi maniin maneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manilla maneilla
ablatiivi manilta maneilta
allatiivi manille maneille
muut sijamuodot
essiivi manina maneina
translatiivi maniksi maneiksi
abessiivi manitta maneitta
instruktiivi manein
komitatiivi maneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • mani Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. lintu

Italia

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mano

Kroaatti

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivimuoto sanasta mana
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivimuoto sanasta mana

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

mani yl. (yks. määr. manin [luo], ei monikkoa)

  1. mania, kiihko, vimma