Katso myös: maní, máni

Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mani (5)

  1. (puhekieltä) raha

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈmɑni/
  • tavutus: ma‧ni

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi mani manit
genetiivi manin manien
(manein)
partitiivi mania maneja
akkusatiivi mani;
manin
manit
sisäpaikallissijat
inessiivi manissa maneissa
elatiivi manista maneista
illatiivi maniin maneihin
ulkopaikallissijat
adessiivi manilla maneilla
ablatiivi manilta maneilta
allatiivi manille maneille
muut sijamuodot
essiivi manina maneina
translatiivi maniksi maneiksi
abessiivi manitta maneitta
instruktiivi manein
komitatiivi maneine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo mani-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • mani Kielitoimiston sanakirjassa

Buli muokkaa

Substantiivi muokkaa

mani

  1. lintu

Italia muokkaa

Substantiivi muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta mano

Kroaatti muokkaa

Substantiivi muokkaa

mani

  1. (taivutusmuoto) yksikön datiivi sanasta mana
  2. (taivutusmuoto) yksikön lokatiivi sanasta mana

Ruotsi muokkaa

Substantiivi muokkaa

mani yl. (yks. määr. manin [luo], ei monikkoa)

  1. mania, kiihko, vimma