mieliteko

Suomi

Substantiivi

mieliteko (1-D)

halu, kaipaus
(kansanomainen) mieltymys, taipumus

Ääntäminen

IPA: /ˈmie̯liˌt̪eko/
tavutus: mie‧li‧te‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	mieliteko	mieliteot
genetiivi	mieliteon	mielitekojen
partitiivi	mielitekoa	mielitekoja
akkusatiivi	mieliteko; mieliteon	mieliteot
sisäpaikallissijat
inessiivi	mieliteossa	mieliteoissa
elatiivi	mieliteosta	mieliteoista
illatiivi	mielitekoon	mielitekoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	mieliteolla	mieliteoilla
ablatiivi	mieliteolta	mieliteoilta
allatiivi	mieliteolle	mieliteoille
muut sijamuodot
essiivi	mielitekona	mielitekoina
translatiivi	mieliteoksi	mieliteoiksi
abessiivi	mieliteotta	mieliteoitta
instruktiivi	–	mieliteoin
komitatiivi	–	mielitekoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	mieliteo-
vahva vartalo	mieliteko-
konsonantti- vartalo	-

Etymologia

yhdyssana sanoista mieli ja teko

Käännökset

1. halu

Ks. halu

2. mieltymys

Aiheesta muualla

mieliteko Kielitoimiston sanakirjassa

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=mieliteko&oldid=4748552”