muikku
 |
Suomi
muokkaa
Substantiivi
muokkaa- siikojen sukuun kuuluva lohensukuinen sisä- ja murtovesien kalalaji, Coregonus albula. Muikku on eläinplanktonia syövä parvikala. Murtovesissä kasvavaa muikkua nimitetään maivaksi.
- Normaalisti syyskutuisen muikun lisäksi on tavattu jääkauden reliktinä talvikutuista muikkua Kuhmosta.
- Muikun alaleuka on yläleukaa pidempi.
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmui̯kːu/
- tavutus: muik‧ku
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muikku | muikut |
| genetiivi | muikun | muikkujen |
| partitiivi | muikkua | muikkuja |
| akkusatiivi | muikku; muikun |
muikut |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muikussa | muikuissa |
| elatiivi | muikusta | muikuista |
| illatiivi | muikkuun | muikkuihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muikulla | muikuilla |
| ablatiivi | muikulta | muikuilta |
| allatiivi | muikulle | muikuille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muikkuna | muikkuina |
| translatiivi | muikuksi | muikuiksi |
| abessiivi | muikutta | muikuitta |
| instruktiivi | – | muikuin |
| komitatiivi | – | muikkuine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | muiku- | |
| vahva vartalo | muikku- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaYhdyssanat
muokkaafrittimuikku,muikkukukko, suolamuikku
Aiheesta muualla
muokkaa- muikku Kielitoimiston sanakirjassa
Interjektio
muokkaamuikku
- valokuvaa otettaessa käytetty sana, jolla saadaan mahdollisesti muikea ilme
Käännökset
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- Artikkeli 5615 Suomen viittomakielten verkkosanakirjassa Suvissa