muumio
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaamuumio (3)
- kuivumalla säilynyt tai kuivattamalla säilötty ruumis
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈmuːmio/
- tavutus: muu‧mi‧o
Taivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | muumio | muumiot |
| genetiivi | muumion | muumioiden muumioitten |
| partitiivi | muumiota | muumioita |
| akkusatiivi | muumio; muumion |
muumiot |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | muumiossa | muumioissa |
| elatiivi | muumiosta | muumioista |
| illatiivi | muumioon | muumioihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | muumiolla | muumioilla |
| ablatiivi | muumiolta | muumioilta |
| allatiivi | muumiolle | muumioille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | muumiona | muumioina |
| translatiivi | muumioksi | muumioiksi |
| abessiivi | muumiotta | muumioitta |
| instruktiivi | – | muumioin |
| komitatiivi | – | muumioine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | muumio- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
muokkaaruotsin sanasta mumie < saksan sanasta Mumie < ranskan sanasta momie < latinan sanasta mumia < arabian مُومِيَاء (mūmiyā), mūmiya ’maapihka; palsamoitu ruumis’ < persian موم (mūm) ’vaha’[1]
Käännökset
muokkaaLiittyvät sanat
muokkaaJohdokset
muokkaa- verbit: muumioida, muumioitua
Yhdyssanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- muumio Kielitoimiston sanakirjassa
Viitteet
muokkaa- ↑ Kalevi Koukkunen: Atomi ja missi — Vierassanojen etymologinen sanakirja. Porvoo: WSOY, 1990. ISBN 951-0-16131-4.