Substantiivi

muokkaa

nalle (8)

  1. karhun poikanen tai pieni söpö karhu
  2. nallekarhu, pehmonalle

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈnɑlːe/, [ˈnɑ̝lːe̞]
  • tavutus: nal‧le

Taivutus

muokkaa
Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi nalle nallet
genetiivi nallen nallejen
(nallein)
partitiivi nallea nalleja
akkusatiivi nalle;
nallen
nallet
sisäpaikallissijat
inessiivi nallessa nalleissa
elatiivi nallesta nalleista
illatiivi nalleen nalleihin
ulkopaikallissijat
adessiivi nallella nalleilla
ablatiivi nallelta nalleilta
allatiivi nallelle nalleille
muut sijamuodot
essiivi nallena nalleina
translatiivi nalleksi nalleiksi
abessiivi nalletta nalleitta
instruktiivi nallein
komitatiivi nalleine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo nalle-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia

muokkaa
  • ruotsista

Käännökset

muokkaa

Liittyvät sanat

muokkaa
Yhdyssanat
muokkaa

halinalle, nallekarhu

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nalle Kielitoimiston sanakirjassa

Ruotsi

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

nalle yl. (2) (yks. määr. nallen [luo], mon. epämäär. nallar [luo], mon. määr. nallarna [luo])

  1. nalle
  2. (slangia, 1980- ja 1990-luvuilla) kännykkä

Etymologia

muokkaa
  • merkitys ’kännykkä’ on lyhentymä aiemmasta termistä yuppienalle. Nykyisin mobil.

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • nalle Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)