olinpaikka

SuomiMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

olinpaikka (9-A)

  1. paikka, jossa on; sijainti, olopaikka
    Todistajan olinpaikka on tiedossa.
  2. asuinpaikka

ÄäntäminenMuokkaa

  • IPA: /ˈolinˌpɑi̯kːɑ/
  • tavutus: o‧lin‧paik‧ka

EtymologiaMuokkaa

TaivutusMuokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi olinpaikka olinpaikat
genetiivi olinpaikan olinpaikkojen
(olinpaikkain)
partitiivi olinpaikkaa olinpaikkoja
akkusatiivi olinpaikka;
olinpaikan
olinpaikat
sisäpaikallissijat
inessiivi olinpaikassa olinpaikoissa
elatiivi olinpaikasta olinpaikoista
illatiivi olinpaikkaan olinpaikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi olinpaikalla olinpaikoilla
ablatiivi olinpaikalta olinpaikoilta
allatiivi olinpaikalle olinpaikoille
muut sijamuodot
essiivi olinpaikkana olinpaikkoina
translatiivi olinpaikaksi olinpaikoiksi
abessiivi olinpaikatta olinpaikoitta
instruktiivi olinpaikoin
komitatiivi olinpaikkoine-
+ omistusliite

KäännöksetMuokkaa

Liittyvät sanatMuokkaa

Aiheesta muuallaMuokkaa

MeänkieliMuokkaa

SubstantiiviMuokkaa

olinpaikka

  1. olinpaikka

Aiheesta muuallaMuokkaa