olinpaikka
Suomi
muokkaaSubstantiivi
muokkaa- paikka, jossa on; sijainti, olopaikka
- Todistajan olinpaikka on tiedossa.
- asuinpaikka
Ääntäminen
muokkaa- IPA: /ˈolinˌpɑi̯kːɑ/
- tavutus: o‧lin‧paik‧ka
Etymologia
muokkaaTaivutus
muokkaa| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | olinpaikka | olinpaikat |
| genetiivi | olinpaikan | olinpaikkojen (olinpaikkain) |
| partitiivi | olinpaikkaa | olinpaikkoja |
| akkusatiivi | olinpaikka; olinpaikan |
olinpaikat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | olinpaikassa | olinpaikoissa |
| elatiivi | olinpaikasta | olinpaikoista |
| illatiivi | olinpaikkaan | olinpaikkoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | olinpaikalla | olinpaikoilla |
| ablatiivi | olinpaikalta | olinpaikoilta |
| allatiivi | olinpaikalle | olinpaikoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | olinpaikkana | olinpaikkoina |
| translatiivi | olinpaikaksi | olinpaikoiksi |
| abessiivi | olinpaikatta | olinpaikoitta |
| instruktiivi | – | olinpaikoin |
| komitatiivi | – | olinpaikkoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | olinpaika- | |
| vahva vartalo | olinpaikka- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
muokkaa1. sijainti
|
|
Liittyvät sanat
muokkaaAiheesta muualla
muokkaa- olinpaikka Kielitoimiston sanakirjassa