Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

paikko (1-A)

  1. (urheilu) keilailussa suoritus, jossa kaikki ensimmäisellä yrityksellä patteriin jääneet keilat saadaan kaadettua toisella yrityksellä

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑi̯kːo/
  • tavutus: paik‧ko

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi paikko paikot
genetiivi paikon paikkojen
partitiivi paikkoa paikkoja
akkusatiivi paikko;
paikon
paikot
sisäpaikallissijat
inessiivi paikossa paikoissa
elatiivi paikosta paikoista
illatiivi paikkoon paikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi paikolla paikoilla
ablatiivi paikolta paikoilta
allatiivi paikolle paikoille
muut sijamuodot
essiivi paikkona paikkoina
translatiivi paikoksi paikoiksi
abessiivi paikotta paikoitta
instruktiivi paikoin
komitatiivi paikkoine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo -
heikko vartalo paiko-
vahva vartalo paikko-
konsonantti-
vartalo
-

Käännökset muokkaa

Liittyvät sanat muokkaa

Vieruskäsitteet muokkaa