paikko

Suomi

Substantiivi

paikko (1-A)

(urheilu) keilailussa suoritus, jossa kaikki ensimmäisellä yrityksellä patteriin jääneet keilat saadaan kaadettua toisella yrityksellä

Ääntäminen

IPA: /ˈpɑi̯kːo/
tavutus: paik‧ko

Taivutus

Taivutus
sijamuoto	yksikkö	monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi	paikko	paikot
genetiivi	paikon	paikkojen
partitiivi	paikkoa	paikkoja
akkusatiivi	paikko; paikon	paikot
sisäpaikallissijat
inessiivi	paikossa	paikoissa
elatiivi	paikosta	paikoista
illatiivi	paikkoon	paikkoihin
ulkopaikallissijat
adessiivi	paikolla	paikoilla
ablatiivi	paikolta	paikoilta
allatiivi	paikolle	paikoille
muut sijamuodot
essiivi	paikkona	paikkoina
translatiivi	paikoksi	paikoiksi
abessiivi	paikotta	paikoitta
instruktiivi	–	paikoin
komitatiivi	–	paikkoine- + omistusliite
vartalot
vokaalivartalo	-
heikko vartalo	paiko-
vahva vartalo	paikko-
konsonantti- vartalo	-

Käännökset

1. patterin kaataminen kahdella yrityksellä

englanti: spare

Liittyvät sanat

paikata

Vieruskäsitteet

kaato, missi

Noudettu kohteesta ”https://fi.wiktionary.org/w/index.php?title=paikko&oldid=4482604”