Suomi muokkaa

Substantiivi muokkaa

palturi (6)[1]

  1. (arkikieltä) perätön puhe
    puhua palturia
  2. palturitupakka, kessu

Ääntäminen muokkaa

  • IPA: /ˈpɑlt̪uri/
  • tavutus: pal‧tu‧ri

Taivutus muokkaa

Taivutus
sijamuoto yksikkö monikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi palturi palturit
genetiivi palturin palturien
paltureiden
paltureitten
partitiivi palturia paltureita
paltureja
akkusatiivi palturi;
palturin
palturit
sisäpaikallissijat
inessiivi palturissa paltureissa
elatiivi palturista paltureista
illatiivi palturiin paltureihin
ulkopaikallissijat
adessiivi palturilla paltureilla
ablatiivi palturilta paltureilta
allatiivi palturille paltureille
muut sijamuodot
essiivi palturina paltureina
translatiivi palturiksi paltureiksi
abessiivi palturitta paltureitta
instruktiivi palturein
komitatiivi paltureine-
+ omistusliite
vartalot
vokaalivartalo palturi-
heikko vartalo -
vahva vartalo -
konsonantti-
vartalo
-

Etymologia muokkaa

ruotsin sanasta palttobak, vaikutusta on ollut myös sanoilla pallra, paldra;[2] Katso myös palturitupakka.

Liittyvät sanat muokkaa

Synonyymit muokkaa

[1] perätön puhe:

Yhdyssanat muokkaa

Aiheesta muualla muokkaa

  • palturi Kielitoimiston sanakirjassa

Viitteet muokkaa

  1. Kotimaisten kielten keskuksen Nykysuomen sanalista v. 1 (lataussivu): taivutustyyppi 6
  2. Suomen etymologinen sanakirja. Kotimaisten kielten keskuksen verkkojulkaisuja 72. Jatkuvasti päivitettävä julkaisu. Kotimaisten kielten keskus, 2022–. ISSN: 2323-3370. palturi.